Se toiseksi kuuluisin Holmes

Sherlock Holmes on palannut! Leffojen määrässä ja tuumissa herra häviää sukunimikaimalleen, mutta ehkä tämä raina sittenkin kestää useamman katselukerran.
Guy Ritchie tarvitsi tätä elokuvaa saadakseen uransa takaisin edes jonkunlaiselle radalle ja mies onnistuukin kohtalaisesti elvytysyrityksessään. Tällä kertaa tosin hieman eri tehokeinoin kuin mihin ehkä miehen fanit ovat tottuneet. Pois on humoristinen väkivalta ja roisi nokkelasti kirjoitettu dialogi. Tällä kertaa homman kantava idea on starpower.

Leffan pääosaan on kiinnitetty karismaattinen jenkki Robert Downey Jr. jonka yhden miehen show leffa käytännössä on. Miehen tutkaparina häärii Jude Law tohtori Watsonin roolissa ja miesten välinen leffakemia toimii sen verran hyvin, että pientä epäilystä hahmojen välisen ystävyyden syvyydestä syntyy. Leffan pääpahiksena yrmistelee kakkosroolien takuumies Mark Strong jolle kylläkin on joku vetänyt suitset suuhun elokuvan ajaksi. Sen verran iisisti mies roolinsa vetää.

Downeyn esittämä Holmes on huippuälykäs öykkäri jolta taittuu perusmeininkin lisäksi myös näköjään brassi - jiujutsu ja hermopistekamppailu. Joten kaiken aikaa ei katsojankaan tarvitse olla funtsimassa asioiden loogisuutta. Jude on messissä tuomassa loput naiset teattereihin jos Ropsu on liian rosoinen joidenkin makuun. Tarinen pakollinen(miks ne on pakollisia?) nainen on Rachel McAdams joka näyttelee Holmesin rikollista ex - typyä Irene Adleria. Tokihan se suola alkaa jossain vaiheessa elokuvaa janottamaan, mutta homma hoidetaan tyylikkäästi alta pois.

Juonesta viis ja silleen. Kyseinen leffa on hyvin tehtyä ajanvietettä joka sopii lähes joka jampalle ja pirkolle illanratoksi. Englantilaisten dekkarisarjojen ystävät saattavat saada närästystä leffan parissa, mutta se sallittakoon. Leffa on tehty jatko-osa mielessä joten menestys varmasti sanelee sen nähdäänkö tarinalle jatkoa.

Leffasetä ei arvannut loppuratkaisua etukäteen