Leffasetä oli odottanut mielenkiinnolla mitä tapahtuisi sen jälkeen kun James Cameron sai Titanicin uppoamaan ensin tehostealtaaseen ja sen jälkeen yleisöön ympäri maailmaa. J.C. harrasteli aikansa dokumenttien(mm. Expedition Bismarck) ja tv-sarjojen parissa ja kehitteli siinä sivussa suunnitelmaa ison kankaan valtaamiseksi takaisin itselleen. Aikaa kului kuin kirkkoa tehdessä, mutta uusien kameroiden ja teknologian avulla Rekkamiehen päänsisus on nyt sitten saatu valkokankaalle. Avatar, joka kuulosti aluksi lähinnä itäeurooppalaiselta roolinpelin nimeltä hyökkäsi männävuonna valkokankaille ympäri maailmaa. Tulos oli odotettu. Kriitikot kitisevät ja kansa marssii lompakoineen teattereihin ihmettelemään 3-d:näkin näytettävää eeposta. Nyt odotellaan sitten Golden Globet ja tietenkin Oscarit jonka jälkeen tiedetään saako Jaska taas sytytellä sikareitaan satalappusilla kriitikoille pottuillessaan. Mutta itse asiaan....
Itse en pahvispeksit päässä ole kyseistä leffaa nähnyt joten sen 3-d elämyksen arvioiminen jääköön tuonnemmaksi. Mutta ihan karvalakkinakin katsottuna Avatar on aika pitkälle sellainen mitä moni Cameronin leffoja aiemmin katsonut on odottanutkin. Jumalattoman komea, jumalattoman pitkä, jumalattoman kallis ja jumalattoman pahvisilla hahmoilla eteenpäin ryskyvä tarina halvaantuneen merijalkaväen sotilaan vaiheista Pandora nimisellä planeetalla(vai oliko se nyt sen ison sinisen pallon kuu..??)
Juonta ei nyt ryhdytä spoilaamaan, mutta perusmeininkinä on pahat ihmiset koneineen vs smurffienvärinen Na´vi - kansa joka elelee sopusoinnussa Pandoran luontoäidin kanssa. Tämän kaiken keskelle tupsahtaa Jake Sully (Sam Worthington), vyötäröstään alaspäin halvaantunut merijalkaväen mies, joka perii kuolleen veljensä paikan planeettaa tutkivan tiederyhmän jäsenenä. Jake saa homman Avatar-kuskina eli ohjaa Na´vien näköistä sijaisvartaloa ajatuksen voimalla, näin karkeasti sanottuna. Tiederyhmän tarkoituksena on löytää sopusointu Na´vien ja siirtomaameiningillä remuavien ihmisten välillä. Siinä sivussa Jake heittää kuutamokeikkaa merijalkaväelle scouttaamalla natiivien heikkouksia sotapojille. Asiat tietysti johtavat toiseen ja loppupeleissä käsissä on ilmiriita jossa Sullyn on valittava puolensa. Matkalle mahtuu komeaa toimintaa, Sigourney Weaver, militarismiä, puunhalailua, romantiikkaa, ahne yrityspomo, machoja miehiä ja Cameronille tyypilliseen tapaan vielä machompia naisia.
Tarinan käsikirjoitus palvelee aika pitkälle kuvallista kerrontaa näinollen suuria dialogeja tai tunneskalaa ei katsoessa päässyt kokemaan. Tosin moista en kyllä tällaisissa elokuvissa yleensä ole jäänyt kaipaamaan (Tuoreessa muistissa on vielä Ang Leen syvällinen tutkielma aiheesta Hulk -vihreä mies) joten eipä asia haittaa. Pääasia, että katsottavaa riittää ja päätä ei liikaa rasiteta, koska nupilla on ihan tarpeeksi prosessoitavaa Cameronin kuvallisessa ilotulituksessa.
Leffasetä tykkäs vaikka ei Avatar Cameronin parhaimpia leffoja olekaan. Huomattavasti mieluisampi kokemus kuin Chinese Democracy jota hinkattiin yhtä hartaasti kasaan vai liekkö kestänyt vielä pidempään.... Viihtymiseen tarkoitettu leffa mikä minusta ainakin on leffojen pääasillinen tehtävä.
Leffasetä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti