Maailman suurin leffafani Quentin Tarantino on ravistellut taas vaikutepussiaan sillä tuloksella, että ulos putkahti teos nimeltä Inglourious Basterds. Leffasetä on kyseisen pätkän nähnyt jo useamman kerran joten jotain asiasta uskaltaa jo mainitakin.
Leffaa ei kannata sekoittaa Enzo G. Castellarin lähes samannimiseen Inglorious bastards - elokuvaan joka on kaikinpuolin ihan ehtaa bemari - kamaa. Eli kyseessä ei ole varsinainen remake vaan kunnianosoitus alkuperäisidealle ja Q - miehen mukaan "törkeän hyvälle" leffan tittelille.
Inglourious Basterds on toisen maailmansodan Ranskaan sijoittuva "tarantinoleffa" jonka polveilevasta juonikulusta voi periaatteessa itse valita mistä elokuva varsinaisesti kertoo. Itse koen sen nuoren naisen tarinana jossa hän kostaa perheensä murhaamisen vihaamalleen miehittäjäporukalle. Mukana menossa heiluvat amerinkanjuutalaiset natsintappajat(IB), kaksikielinen brittiupseeri, maansa pettänyt näyttelijätär ja kaukonäköinen natsieversti.
QT on kirjoittanut ohjaamaansa elokuvaan sivukaupalla dialogia näyttelijöiden opeteltaviksi ja pääsääntöisesti kyseessä on varsin nokkelaa ja toimivaa sanansäilän käyttöä. Elokuvassa on useampia rauhallisesti kasvavia kohtauksia joissa katsojia ei juurikaan johdatella kliimaksiin vaan tavallaan juksataan seuraamaan hahmojen jutustelua ja äkillisesti(=väkivaltaisesti) kohtaus tulee loppuunsa. Mitään uutta ei siis varsinaisesti Q - miehen faneille ole luvassa.
Hauskana piirteenä miehen elokuvissa on tapa huijata katsojaa antamalla jollekin hahmolle runsaasti painavaa dialogia sekä merkittävyyttä tarinalle ja sitten tapattaa hahmo muutaman minuutin esilläolon jälkeen. Tyylikkäästi mies myös elokuvan loppupuolella sitoo yhteen toisistaan erillään etenevät juonipolut.
Christoph Waltzista on paljon kirjoitettu vaikka missä ja ylistetty miehen roolisuoritusta. Leffasetä tyytyy toteamaan, että ainakin mies osaa uskottavasti näytellä auervaaramaista hurmuripsykopaattia, mutta muutamissa kohtauksissa mies kyllä hieman poikkeaa syrjään roolistaan. Joka tapauksessa varsin hyvin mieleen jäävä leffapahis. Muu kasti vilisee tuttua ja tuntematonta porukkaa: Brad Pitt, Diane Kruger ja itse Austin Powers lienevät tunnetuimmat. Mukaan on lyöttäytynyt myös Hostel - ohjaaja Eli Roth, joka luonnenäyttelee natseja Baseball - mailalla hengiltä hakkaavan "Karhujuutalaisen" roolin.
Jos Tarantino olisi tehnyt elokuvia 70 - luvulla koko B-genre loistaisi poissaolollaan. Sen verran tyylikkäitä ja tasokkaita leffoja mies työstää sinäänsä varsin "värikkäistä" aihioistaan.
Leffasetää ärsytti suunnattomasti DVD - version murteeksi suomennetut repliikit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti