Sherlock Holmes on palannut! Leffojen määrässä ja tuumissa herra häviää sukunimikaimalleen, mutta ehkä tämä raina sittenkin kestää useamman katselukerran.
Guy Ritchie tarvitsi tätä elokuvaa saadakseen uransa takaisin edes jonkunlaiselle radalle ja mies onnistuukin kohtalaisesti elvytysyrityksessään. Tällä kertaa tosin hieman eri tehokeinoin kuin mihin ehkä miehen fanit ovat tottuneet. Pois on humoristinen väkivalta ja roisi nokkelasti kirjoitettu dialogi. Tällä kertaa homman kantava idea on starpower.
Leffan pääosaan on kiinnitetty karismaattinen jenkki Robert Downey Jr. jonka yhden miehen show leffa käytännössä on. Miehen tutkaparina häärii Jude Law tohtori Watsonin roolissa ja miesten välinen leffakemia toimii sen verran hyvin, että pientä epäilystä hahmojen välisen ystävyyden syvyydestä syntyy. Leffan pääpahiksena yrmistelee kakkosroolien takuumies Mark Strong jolle kylläkin on joku vetänyt suitset suuhun elokuvan ajaksi. Sen verran iisisti mies roolinsa vetää.
Downeyn esittämä Holmes on huippuälykäs öykkäri jolta taittuu perusmeininkin lisäksi myös näköjään brassi - jiujutsu ja hermopistekamppailu. Joten kaiken aikaa ei katsojankaan tarvitse olla funtsimassa asioiden loogisuutta. Jude on messissä tuomassa loput naiset teattereihin jos Ropsu on liian rosoinen joidenkin makuun. Tarinen pakollinen(miks ne on pakollisia?) nainen on Rachel McAdams joka näyttelee Holmesin rikollista ex - typyä Irene Adleria. Tokihan se suola alkaa jossain vaiheessa elokuvaa janottamaan, mutta homma hoidetaan tyylikkäästi alta pois.
Juonesta viis ja silleen. Kyseinen leffa on hyvin tehtyä ajanvietettä joka sopii lähes joka jampalle ja pirkolle illanratoksi. Englantilaisten dekkarisarjojen ystävät saattavat saada närästystä leffan parissa, mutta se sallittakoon. Leffa on tehty jatko-osa mielessä joten menestys varmasti sanelee sen nähdäänkö tarinalle jatkoa.
Leffasetä ei arvannut loppuratkaisua etukäteen
perjantai 19. helmikuuta 2010
torstai 21. tammikuuta 2010
A-luokan makkara B-luokan kuorissa
Maailman suurin leffafani Quentin Tarantino on ravistellut taas vaikutepussiaan sillä tuloksella, että ulos putkahti teos nimeltä Inglourious Basterds. Leffasetä on kyseisen pätkän nähnyt jo useamman kerran joten jotain asiasta uskaltaa jo mainitakin.
Leffaa ei kannata sekoittaa Enzo G. Castellarin lähes samannimiseen Inglorious bastards - elokuvaan joka on kaikinpuolin ihan ehtaa bemari - kamaa. Eli kyseessä ei ole varsinainen remake vaan kunnianosoitus alkuperäisidealle ja Q - miehen mukaan "törkeän hyvälle" leffan tittelille.
Inglourious Basterds on toisen maailmansodan Ranskaan sijoittuva "tarantinoleffa" jonka polveilevasta juonikulusta voi periaatteessa itse valita mistä elokuva varsinaisesti kertoo. Itse koen sen nuoren naisen tarinana jossa hän kostaa perheensä murhaamisen vihaamalleen miehittäjäporukalle. Mukana menossa heiluvat amerinkanjuutalaiset natsintappajat(IB), kaksikielinen brittiupseeri, maansa pettänyt näyttelijätär ja kaukonäköinen natsieversti.
QT on kirjoittanut ohjaamaansa elokuvaan sivukaupalla dialogia näyttelijöiden opeteltaviksi ja pääsääntöisesti kyseessä on varsin nokkelaa ja toimivaa sanansäilän käyttöä. Elokuvassa on useampia rauhallisesti kasvavia kohtauksia joissa katsojia ei juurikaan johdatella kliimaksiin vaan tavallaan juksataan seuraamaan hahmojen jutustelua ja äkillisesti(=väkivaltaisesti) kohtaus tulee loppuunsa. Mitään uutta ei siis varsinaisesti Q - miehen faneille ole luvassa.
Hauskana piirteenä miehen elokuvissa on tapa huijata katsojaa antamalla jollekin hahmolle runsaasti painavaa dialogia sekä merkittävyyttä tarinalle ja sitten tapattaa hahmo muutaman minuutin esilläolon jälkeen. Tyylikkäästi mies myös elokuvan loppupuolella sitoo yhteen toisistaan erillään etenevät juonipolut.
Christoph Waltzista on paljon kirjoitettu vaikka missä ja ylistetty miehen roolisuoritusta. Leffasetä tyytyy toteamaan, että ainakin mies osaa uskottavasti näytellä auervaaramaista hurmuripsykopaattia, mutta muutamissa kohtauksissa mies kyllä hieman poikkeaa syrjään roolistaan. Joka tapauksessa varsin hyvin mieleen jäävä leffapahis. Muu kasti vilisee tuttua ja tuntematonta porukkaa: Brad Pitt, Diane Kruger ja itse Austin Powers lienevät tunnetuimmat. Mukaan on lyöttäytynyt myös Hostel - ohjaaja Eli Roth, joka luonnenäyttelee natseja Baseball - mailalla hengiltä hakkaavan "Karhujuutalaisen" roolin.
Jos Tarantino olisi tehnyt elokuvia 70 - luvulla koko B-genre loistaisi poissaolollaan. Sen verran tyylikkäitä ja tasokkaita leffoja mies työstää sinäänsä varsin "värikkäistä" aihioistaan.
Leffasetää ärsytti suunnattomasti DVD - version murteeksi suomennetut repliikit
Leffaa ei kannata sekoittaa Enzo G. Castellarin lähes samannimiseen Inglorious bastards - elokuvaan joka on kaikinpuolin ihan ehtaa bemari - kamaa. Eli kyseessä ei ole varsinainen remake vaan kunnianosoitus alkuperäisidealle ja Q - miehen mukaan "törkeän hyvälle" leffan tittelille.
Inglourious Basterds on toisen maailmansodan Ranskaan sijoittuva "tarantinoleffa" jonka polveilevasta juonikulusta voi periaatteessa itse valita mistä elokuva varsinaisesti kertoo. Itse koen sen nuoren naisen tarinana jossa hän kostaa perheensä murhaamisen vihaamalleen miehittäjäporukalle. Mukana menossa heiluvat amerinkanjuutalaiset natsintappajat(IB), kaksikielinen brittiupseeri, maansa pettänyt näyttelijätär ja kaukonäköinen natsieversti.
QT on kirjoittanut ohjaamaansa elokuvaan sivukaupalla dialogia näyttelijöiden opeteltaviksi ja pääsääntöisesti kyseessä on varsin nokkelaa ja toimivaa sanansäilän käyttöä. Elokuvassa on useampia rauhallisesti kasvavia kohtauksia joissa katsojia ei juurikaan johdatella kliimaksiin vaan tavallaan juksataan seuraamaan hahmojen jutustelua ja äkillisesti(=väkivaltaisesti) kohtaus tulee loppuunsa. Mitään uutta ei siis varsinaisesti Q - miehen faneille ole luvassa.
Hauskana piirteenä miehen elokuvissa on tapa huijata katsojaa antamalla jollekin hahmolle runsaasti painavaa dialogia sekä merkittävyyttä tarinalle ja sitten tapattaa hahmo muutaman minuutin esilläolon jälkeen. Tyylikkäästi mies myös elokuvan loppupuolella sitoo yhteen toisistaan erillään etenevät juonipolut.
Christoph Waltzista on paljon kirjoitettu vaikka missä ja ylistetty miehen roolisuoritusta. Leffasetä tyytyy toteamaan, että ainakin mies osaa uskottavasti näytellä auervaaramaista hurmuripsykopaattia, mutta muutamissa kohtauksissa mies kyllä hieman poikkeaa syrjään roolistaan. Joka tapauksessa varsin hyvin mieleen jäävä leffapahis. Muu kasti vilisee tuttua ja tuntematonta porukkaa: Brad Pitt, Diane Kruger ja itse Austin Powers lienevät tunnetuimmat. Mukaan on lyöttäytynyt myös Hostel - ohjaaja Eli Roth, joka luonnenäyttelee natseja Baseball - mailalla hengiltä hakkaavan "Karhujuutalaisen" roolin.
Jos Tarantino olisi tehnyt elokuvia 70 - luvulla koko B-genre loistaisi poissaolollaan. Sen verran tyylikkäitä ja tasokkaita leffoja mies työstää sinäänsä varsin "värikkäistä" aihioistaan.
Leffasetää ärsytti suunnattomasti DVD - version murteeksi suomennetut repliikit
tiistai 19. tammikuuta 2010
10/2010
Vuosi vaihtui ja luvatut asiat alkavat jo pikkuhiljaa vaipua arkistojen uumeniin odottamaan seuraavaa vuodenvaihdetta. Hyvä kuitenkin edes joku lupaus yrittää pitää joten tässä kymmenen elokuvaa joihin lupaan tutustua kuluvana vuonna.
LEGION
Scott Stewartin ohjaama Legion liihottelee enkelinsiivin valkokankaalle toukokuussa tuomaan omanlaisensa maailmanlopun ihmispoloisille. Raamatulliset mittasuhteet saavassa leffassa joukko kahvilan asiakkaita ja työläisiä puolustautuu enkeliarmeijaa vastaan joka on lähetetty laittamaan homma niinsanotusti "lopullisesti pakettiin" yläkerran isännän toimesta.
Avukseen joukkio saa Paul Bettanyn esittämän Arkkienkeli Mikaelin joka on vapaaehtoisesti lupautunut puolustamaan ihmiskuntaa.
Menossa mukana on myös Dennis Quaid, Tyrese Gibson ja Lucas Black.
Jos jollakin pokka riittää tällaisen idean tuottamiseen, niin Leffasetä tukee asiaa ja menee pätkän katsomaan.
THE BOOK OF ELI
Helmikuussa selviää, että jonkinlainen boottaaminen lienee sittenkin tapahtunut tällä kertaa sodan muodossa. Eli (Denzel Washington) vaeltelee pitkin jättömaata suojellen kirjaa joka pitää sisällään keinot ihmiskunnan pelastamiseksi. Korkeamman voiman johdattamana Eli suuntaa kohti länttä viedäkseen kirjan perille. Leffa ei tietenkään ole pelkkä luontokuvaus vaan kirjan perässä on tottakai joku muukin. Gary Oldmanin esittämä Carnegie lienee jo kirjaston puhki lukenut, koska haluaa keinolla millä hyvänsä päästä Elin kuskaaman opuksen sivuja vilkaisemaan.
Leffan ohjauksesta vastaavat Hughesin veljekset joiden edellisestä From Hell(2001) on jo aikaa vierähtänyt. Miehet ovat aikaa tappaakseen ohjanneet lähinnä mainoksia ja lyhytfilmejä odotellessaan sopivaa projektia.
Päätähti Washington on myös yksi leffan tuottajista joten tuskin homma ainakaan työryhmän panokseen katuu jos nyt ei Oldman sitten innostu vetämään hommaa ihan läskiksi.
Leffasetä ottaa vesipullon mukaan autiomaahan ja menee katsomaan pääseekö Eli perille.
SHUTTER ISLAND
Martti ja Leo ovat lyöneet jälleen hynttyyt yhteen The Departed(2006)- leffasta ja Nicholsonista toivuttuaan.
Martin Scorsese tekee yleensä laadukkaita leffoja joten uskoisin, että Shutter Island tulee olemaan miellyttävä katselukokemus. Leffa kertoo etsivästä, joka osittain omista syistään menee tutkimaan kadonneen murhaajan tapausta paikalliseen niuvanniemeen Bostonissa. Sairaala tietenkin sijaitsee saarella joten on helppo arvata miten juoni kääntyy tummien pilvien ilmestyessä taivaalle. Tutkimuksen edetessä etsivä alkaa epäillä ettei kaikki ole aivan kohdallaan ja loppua kohden mies ei ole enää varma mistään saati itsestään.
Leo DiCaprio on onnistunut kohtuu hyvin rooleissaan sen jälkeen kun jäätyi hengiltä Kate Winsletin katsoessa vierestä ja uskoisin, että Leksa tuijottaa tälläkin kertaa katsojat kumoon. Scorsesen ei ole tälläkään kertaa tarvinnut lähteä mopolla moottoritielle. Siitä pitävät huolen mm. Max von Sydow, Gandhi..eiku Sir Ben Kingsley, Mark Ruffalo ja joka äidin psykopaattitoivevävyjä usein esittävä Jackie Earle Haley. Pieni huoli tosin on siinä onko mukana "näyttelijä" Ben vaiko "rahat tänne" Ben?
Leffasetä kaivaa Helmikuussa nutun kaapista ja lähtee huilaamaan Shutter Islandille.
ALICE IN WONDERLAND
Tim Burton tuo leffascenen vinksahtanut markus-setä on tarttunut varmasti kaikille tuttuun aiheeseen: Liisa ihmemaassa.
Mukaansa mies on houkutellut(lie tarvinnu houkutella??) Kapteeni Sparrowin, Draculan, Vaimonsa, Hovimestari Jeevesin ja sen Nixonia haastatelleen ylimielisen toimittajan. Leffa on varmasti taattua Burton - laatua joten puolesta ja vastaan varmasti mielipiteitä löytyy. Maaliskuussa asian voi tarkastaa itse.
"Minkähänlaisia iltasatuja Timppa lapsilleen kertoo?" - miettii Leffasetä kaninkoloon hypätessään.
CLASH OF THE TITANS
Ensin mies oli Macbeth, sitten Terminaattori, kolmimetrinen smurffisoturi ja nyt hän on jumalan poika. Sam Worthington viihtyy isoissa raameissa ja maaliskuussa teattereihin tuleva leffa ei tee asiaan poikkeusta. Louis Leterrier(Transporter 2, The Incredible Hulk) on ohjannut kreikkalaiseen mytologiaan tukeutuvan toogajuhlan jossa Perseus(No tietysti Sam!!) laittaa nokkiin Haadekselle(Ralph Fiennes). Luvassa varmastikin komeannäköistä toimintaan ja joidenkin huhujen mukaan Worthington on luvannut opetella elokuvaa varten kolmannen ilmeen itselleen. Nähtäväksi jää. Fienneksen lisäksi lakanan päällensä on vetänyt myös Liam Neeson.
Leffasetä kaivaa 300 - propsit kaapista ja menee illalliselle helvettiin jos se vielä Samin jäljiltä on enää pystyssä.
HOT TUB TIME MACHINE
John Cusack on onnistuessaan helvetin hauska jätkä! Mies on ollut mukana monessa, tehnyt kiitettävän erilaisia rooleja ja tällä kertaa mies palaa komedian pariin Steve Pinkin ohjaamassa aikakone - leffassa. Leffa kertoo kaveruksista jotka ryyppyillan jatkoksi matkustavat poreammeella(!!!???) ajassa takaisin kultaiselle 80 - luvulle. Leffassa revitään huumoria ajankuvasta ja siitä kuinka miehet nykyisillä tiedoillaan 80 - luvulla tolskaavat. Tarvitseeko ihminen muuta viettääkseen mukavasti puolitoistatuntisen??
Leffasetä hakee omppuviinipullon ja ryhtyy fiilistelemään.
A NIGHTMARE ON ELM STREET
Jackie Earle Haley on löytänyt Robert Englundin villapaidan ja suunnistaa Elm streetille. 80 - luvun kauhuklasikko on saanut saman kohtalon kuin Halloween, Friday the 13th ja monet muutkin suttuiselta videonauhalta lapsena katsotut rainat. Remake tuntuu olevan päivän sana Hollywoodissa ja rahat otetaan pois vaikka väkisin. Freddy-setä seikkailee Elm streetin nuorten painajaisissa rapsutellen metalliputkia Wolverine - kynsillään ja siinä sivussa muistaa vähän rapsutella nuorta ihoakin auki ettei totuus pääse unohtumaan. J.E.H. soveltuu varmastikin rooliin hyvin, koska mies on pelottavamman näköinen ilmestys pimeällä kujalla ilman Freddy maskeeraustaan. Projektin tunnetuin osanen lienee tuottajan pallille hypännyt Michael Bay(Armageddon, Transformers) näinollen ainakin pintapuolisesti varmaan katsottavaa riittää. Ohjaaja Samuel Bayer on lähinnä tehnyt aiemmin musiikkivideoita.
Leffasedän painajaisissa John Travolta suunnittelee Battlefield Earth - elokuvan uudelleentekemistä.
IRON MAN 2
Rautamies oli onnistuneimpia supersankari - pläjäyksiä aikoihin. Eikä vähiten päätähtensä Robert Downey Jr:n ansiosta.
Luvassa oletettavasti kaikkea samaa, mutta enemmän ja komeammin tehtynä. Ohjaajan pallilla häärii Jon Favreau joka vastasi myös ykkösen ohjaustyöstä. Kastiinsa mies on hommannut laatuporukkaa tarinankannattelua varten. Samuel L. Jackson, Don Cheadle ja Sam Rockwell(pienoinen yllätys tällaisessa leffassa) antavat taustatukea. Scarlett Johansson ja Gwyneth Paltrow ovat tarinan naiset. Mickey Rourke tasapainottaa talouttaan pahiksen roolissa.
Sydänvaivaisen multimiljonäärin arkea pääsee seuraamaan toukokuussa.
Leffasetä lyö Iron Manin lautaselle soimaan odotellessaan kevättä.
ROBIN HOOD
Ridley Scott on jo vanha mies mutta pää pelaa skarpisti edelleen. Visuaalisesti erinomaisia leffoja tekevä mies on aseenkantajansa Russell Crowen kanssa tarttunut jo monesti filmattuun ja sovitettuun tarinaan. Metsän iloisista veikoista kertova leffa porskuttaa valkokankaalle toukokuussa. Russelin lisäksi metsissä kirmaavat Mark Strong(loistava sivuroolien esittäjä muuten!!), Cate Blanchett, Danny Huston(30 days of night pääpahis), ja toistasataa vuotta elokuvia tehnyt ruotsalaislegenda Max von Sydow. Tarinaa on ilmeisesti hinkattu enemmän todellisuuden kuin legendan suuntaan ja kaikki voivat arvioida itse toimiiko homma.
Leffasetä ei meinaa katsoa elokuvaa sukkahousut jalassa.
THE EXPENDABLES
Jos leffassa on suurin osa teiniaikojen action - tähdistä on se pakko katsoa vaikka ei uskalla kovin hirveitä toivoa.
Sylvester Stallone marssittaa itsensä lisäksi Dolph Lundgrenin, Jason Stathamin, Eric Robertsin, Mickey Rourken, Jet Liin, Bruce Willisin, Arnoldin (en edes yritä kirjoittaa herran sukunimeä), Danny Trejon ja muutaman painijätkän valkokankaalle. Jossain välissä kai joku nainenkin nähdään. Tarina kertoo palkkasotureista, jotka lähtevät keikuttamaan venettä jonnekin latinalaiseen amerikkaan. Enempää ei tarvitse tietää.
Syltty itse istuu kameran takana, niinkuin edellisissäkin elokuvissaan. Oscar juhlissa tuskin tällä leffalla henkseleitä paukutellaan, mutta rahaa tulee varmasti tekemään. Jos ei muuten niin leffan voi katsoa seuraamalla kenellä herroista posket roikkuvat pahimmin. Valkokaalle leffa saapuu syksyllä jos ei kukaan herroista satu kuolemaan vanhuuteen ennen kuvausten loppumista.
Leffasetä ottaa mukaan laatikon johon saa hylsyt kerättyä.
Lopuksi vielä pätkä siitä miten Stallone suoritti elokuvan castingin:
Hyvää elokuvavuotta kaikille!!!
Leffasetä
LEGION
Scott Stewartin ohjaama Legion liihottelee enkelinsiivin valkokankaalle toukokuussa tuomaan omanlaisensa maailmanlopun ihmispoloisille. Raamatulliset mittasuhteet saavassa leffassa joukko kahvilan asiakkaita ja työläisiä puolustautuu enkeliarmeijaa vastaan joka on lähetetty laittamaan homma niinsanotusti "lopullisesti pakettiin" yläkerran isännän toimesta.
Avukseen joukkio saa Paul Bettanyn esittämän Arkkienkeli Mikaelin joka on vapaaehtoisesti lupautunut puolustamaan ihmiskuntaa.
Menossa mukana on myös Dennis Quaid, Tyrese Gibson ja Lucas Black.
Jos jollakin pokka riittää tällaisen idean tuottamiseen, niin Leffasetä tukee asiaa ja menee pätkän katsomaan.
THE BOOK OF ELI
Helmikuussa selviää, että jonkinlainen boottaaminen lienee sittenkin tapahtunut tällä kertaa sodan muodossa. Eli (Denzel Washington) vaeltelee pitkin jättömaata suojellen kirjaa joka pitää sisällään keinot ihmiskunnan pelastamiseksi. Korkeamman voiman johdattamana Eli suuntaa kohti länttä viedäkseen kirjan perille. Leffa ei tietenkään ole pelkkä luontokuvaus vaan kirjan perässä on tottakai joku muukin. Gary Oldmanin esittämä Carnegie lienee jo kirjaston puhki lukenut, koska haluaa keinolla millä hyvänsä päästä Elin kuskaaman opuksen sivuja vilkaisemaan.
Leffan ohjauksesta vastaavat Hughesin veljekset joiden edellisestä From Hell(2001) on jo aikaa vierähtänyt. Miehet ovat aikaa tappaakseen ohjanneet lähinnä mainoksia ja lyhytfilmejä odotellessaan sopivaa projektia.
Päätähti Washington on myös yksi leffan tuottajista joten tuskin homma ainakaan työryhmän panokseen katuu jos nyt ei Oldman sitten innostu vetämään hommaa ihan läskiksi.
Leffasetä ottaa vesipullon mukaan autiomaahan ja menee katsomaan pääseekö Eli perille.
SHUTTER ISLAND
Martti ja Leo ovat lyöneet jälleen hynttyyt yhteen The Departed(2006)- leffasta ja Nicholsonista toivuttuaan.
Martin Scorsese tekee yleensä laadukkaita leffoja joten uskoisin, että Shutter Island tulee olemaan miellyttävä katselukokemus. Leffa kertoo etsivästä, joka osittain omista syistään menee tutkimaan kadonneen murhaajan tapausta paikalliseen niuvanniemeen Bostonissa. Sairaala tietenkin sijaitsee saarella joten on helppo arvata miten juoni kääntyy tummien pilvien ilmestyessä taivaalle. Tutkimuksen edetessä etsivä alkaa epäillä ettei kaikki ole aivan kohdallaan ja loppua kohden mies ei ole enää varma mistään saati itsestään.
Leo DiCaprio on onnistunut kohtuu hyvin rooleissaan sen jälkeen kun jäätyi hengiltä Kate Winsletin katsoessa vierestä ja uskoisin, että Leksa tuijottaa tälläkin kertaa katsojat kumoon. Scorsesen ei ole tälläkään kertaa tarvinnut lähteä mopolla moottoritielle. Siitä pitävät huolen mm. Max von Sydow, Gandhi..eiku Sir Ben Kingsley, Mark Ruffalo ja joka äidin psykopaattitoivevävyjä usein esittävä Jackie Earle Haley. Pieni huoli tosin on siinä onko mukana "näyttelijä" Ben vaiko "rahat tänne" Ben?
Leffasetä kaivaa Helmikuussa nutun kaapista ja lähtee huilaamaan Shutter Islandille.
ALICE IN WONDERLAND
Tim Burton tuo leffascenen vinksahtanut markus-setä on tarttunut varmasti kaikille tuttuun aiheeseen: Liisa ihmemaassa.
Mukaansa mies on houkutellut(lie tarvinnu houkutella??) Kapteeni Sparrowin, Draculan, Vaimonsa, Hovimestari Jeevesin ja sen Nixonia haastatelleen ylimielisen toimittajan. Leffa on varmasti taattua Burton - laatua joten puolesta ja vastaan varmasti mielipiteitä löytyy. Maaliskuussa asian voi tarkastaa itse.
"Minkähänlaisia iltasatuja Timppa lapsilleen kertoo?" - miettii Leffasetä kaninkoloon hypätessään.
CLASH OF THE TITANS
Ensin mies oli Macbeth, sitten Terminaattori, kolmimetrinen smurffisoturi ja nyt hän on jumalan poika. Sam Worthington viihtyy isoissa raameissa ja maaliskuussa teattereihin tuleva leffa ei tee asiaan poikkeusta. Louis Leterrier(Transporter 2, The Incredible Hulk) on ohjannut kreikkalaiseen mytologiaan tukeutuvan toogajuhlan jossa Perseus(No tietysti Sam!!) laittaa nokkiin Haadekselle(Ralph Fiennes). Luvassa varmastikin komeannäköistä toimintaan ja joidenkin huhujen mukaan Worthington on luvannut opetella elokuvaa varten kolmannen ilmeen itselleen. Nähtäväksi jää. Fienneksen lisäksi lakanan päällensä on vetänyt myös Liam Neeson.
Leffasetä kaivaa 300 - propsit kaapista ja menee illalliselle helvettiin jos se vielä Samin jäljiltä on enää pystyssä.
HOT TUB TIME MACHINE
John Cusack on onnistuessaan helvetin hauska jätkä! Mies on ollut mukana monessa, tehnyt kiitettävän erilaisia rooleja ja tällä kertaa mies palaa komedian pariin Steve Pinkin ohjaamassa aikakone - leffassa. Leffa kertoo kaveruksista jotka ryyppyillan jatkoksi matkustavat poreammeella(!!!???) ajassa takaisin kultaiselle 80 - luvulle. Leffassa revitään huumoria ajankuvasta ja siitä kuinka miehet nykyisillä tiedoillaan 80 - luvulla tolskaavat. Tarvitseeko ihminen muuta viettääkseen mukavasti puolitoistatuntisen??
Leffasetä hakee omppuviinipullon ja ryhtyy fiilistelemään.
A NIGHTMARE ON ELM STREET
Jackie Earle Haley on löytänyt Robert Englundin villapaidan ja suunnistaa Elm streetille. 80 - luvun kauhuklasikko on saanut saman kohtalon kuin Halloween, Friday the 13th ja monet muutkin suttuiselta videonauhalta lapsena katsotut rainat. Remake tuntuu olevan päivän sana Hollywoodissa ja rahat otetaan pois vaikka väkisin. Freddy-setä seikkailee Elm streetin nuorten painajaisissa rapsutellen metalliputkia Wolverine - kynsillään ja siinä sivussa muistaa vähän rapsutella nuorta ihoakin auki ettei totuus pääse unohtumaan. J.E.H. soveltuu varmastikin rooliin hyvin, koska mies on pelottavamman näköinen ilmestys pimeällä kujalla ilman Freddy maskeeraustaan. Projektin tunnetuin osanen lienee tuottajan pallille hypännyt Michael Bay(Armageddon, Transformers) näinollen ainakin pintapuolisesti varmaan katsottavaa riittää. Ohjaaja Samuel Bayer on lähinnä tehnyt aiemmin musiikkivideoita.
Leffasedän painajaisissa John Travolta suunnittelee Battlefield Earth - elokuvan uudelleentekemistä.
IRON MAN 2
Rautamies oli onnistuneimpia supersankari - pläjäyksiä aikoihin. Eikä vähiten päätähtensä Robert Downey Jr:n ansiosta.
Luvassa oletettavasti kaikkea samaa, mutta enemmän ja komeammin tehtynä. Ohjaajan pallilla häärii Jon Favreau joka vastasi myös ykkösen ohjaustyöstä. Kastiinsa mies on hommannut laatuporukkaa tarinankannattelua varten. Samuel L. Jackson, Don Cheadle ja Sam Rockwell(pienoinen yllätys tällaisessa leffassa) antavat taustatukea. Scarlett Johansson ja Gwyneth Paltrow ovat tarinan naiset. Mickey Rourke tasapainottaa talouttaan pahiksen roolissa.
Sydänvaivaisen multimiljonäärin arkea pääsee seuraamaan toukokuussa.
Leffasetä lyö Iron Manin lautaselle soimaan odotellessaan kevättä.
ROBIN HOOD
Ridley Scott on jo vanha mies mutta pää pelaa skarpisti edelleen. Visuaalisesti erinomaisia leffoja tekevä mies on aseenkantajansa Russell Crowen kanssa tarttunut jo monesti filmattuun ja sovitettuun tarinaan. Metsän iloisista veikoista kertova leffa porskuttaa valkokankaalle toukokuussa. Russelin lisäksi metsissä kirmaavat Mark Strong(loistava sivuroolien esittäjä muuten!!), Cate Blanchett, Danny Huston(30 days of night pääpahis), ja toistasataa vuotta elokuvia tehnyt ruotsalaislegenda Max von Sydow. Tarinaa on ilmeisesti hinkattu enemmän todellisuuden kuin legendan suuntaan ja kaikki voivat arvioida itse toimiiko homma.
Leffasetä ei meinaa katsoa elokuvaa sukkahousut jalassa.
THE EXPENDABLES
Jos leffassa on suurin osa teiniaikojen action - tähdistä on se pakko katsoa vaikka ei uskalla kovin hirveitä toivoa.
Sylvester Stallone marssittaa itsensä lisäksi Dolph Lundgrenin, Jason Stathamin, Eric Robertsin, Mickey Rourken, Jet Liin, Bruce Willisin, Arnoldin (en edes yritä kirjoittaa herran sukunimeä), Danny Trejon ja muutaman painijätkän valkokankaalle. Jossain välissä kai joku nainenkin nähdään. Tarina kertoo palkkasotureista, jotka lähtevät keikuttamaan venettä jonnekin latinalaiseen amerikkaan. Enempää ei tarvitse tietää.
Syltty itse istuu kameran takana, niinkuin edellisissäkin elokuvissaan. Oscar juhlissa tuskin tällä leffalla henkseleitä paukutellaan, mutta rahaa tulee varmasti tekemään. Jos ei muuten niin leffan voi katsoa seuraamalla kenellä herroista posket roikkuvat pahimmin. Valkokaalle leffa saapuu syksyllä jos ei kukaan herroista satu kuolemaan vanhuuteen ennen kuvausten loppumista.
Leffasetä ottaa mukaan laatikon johon saa hylsyt kerättyä.
Lopuksi vielä pätkä siitä miten Stallone suoritti elokuvan castingin:
Hyvää elokuvavuotta kaikille!!!
Leffasetä
Rekkakuskin uudet visiot
Leffasetä oli odottanut mielenkiinnolla mitä tapahtuisi sen jälkeen kun James Cameron sai Titanicin uppoamaan ensin tehostealtaaseen ja sen jälkeen yleisöön ympäri maailmaa. J.C. harrasteli aikansa dokumenttien(mm. Expedition Bismarck) ja tv-sarjojen parissa ja kehitteli siinä sivussa suunnitelmaa ison kankaan valtaamiseksi takaisin itselleen. Aikaa kului kuin kirkkoa tehdessä, mutta uusien kameroiden ja teknologian avulla Rekkamiehen päänsisus on nyt sitten saatu valkokankaalle. Avatar, joka kuulosti aluksi lähinnä itäeurooppalaiselta roolinpelin nimeltä hyökkäsi männävuonna valkokankaille ympäri maailmaa. Tulos oli odotettu. Kriitikot kitisevät ja kansa marssii lompakoineen teattereihin ihmettelemään 3-d:näkin näytettävää eeposta. Nyt odotellaan sitten Golden Globet ja tietenkin Oscarit jonka jälkeen tiedetään saako Jaska taas sytytellä sikareitaan satalappusilla kriitikoille pottuillessaan. Mutta itse asiaan....
Itse en pahvispeksit päässä ole kyseistä leffaa nähnyt joten sen 3-d elämyksen arvioiminen jääköön tuonnemmaksi. Mutta ihan karvalakkinakin katsottuna Avatar on aika pitkälle sellainen mitä moni Cameronin leffoja aiemmin katsonut on odottanutkin. Jumalattoman komea, jumalattoman pitkä, jumalattoman kallis ja jumalattoman pahvisilla hahmoilla eteenpäin ryskyvä tarina halvaantuneen merijalkaväen sotilaan vaiheista Pandora nimisellä planeetalla(vai oliko se nyt sen ison sinisen pallon kuu..??)
Juonta ei nyt ryhdytä spoilaamaan, mutta perusmeininkinä on pahat ihmiset koneineen vs smurffienvärinen Na´vi - kansa joka elelee sopusoinnussa Pandoran luontoäidin kanssa. Tämän kaiken keskelle tupsahtaa Jake Sully (Sam Worthington), vyötäröstään alaspäin halvaantunut merijalkaväen mies, joka perii kuolleen veljensä paikan planeettaa tutkivan tiederyhmän jäsenenä. Jake saa homman Avatar-kuskina eli ohjaa Na´vien näköistä sijaisvartaloa ajatuksen voimalla, näin karkeasti sanottuna. Tiederyhmän tarkoituksena on löytää sopusointu Na´vien ja siirtomaameiningillä remuavien ihmisten välillä. Siinä sivussa Jake heittää kuutamokeikkaa merijalkaväelle scouttaamalla natiivien heikkouksia sotapojille. Asiat tietysti johtavat toiseen ja loppupeleissä käsissä on ilmiriita jossa Sullyn on valittava puolensa. Matkalle mahtuu komeaa toimintaa, Sigourney Weaver, militarismiä, puunhalailua, romantiikkaa, ahne yrityspomo, machoja miehiä ja Cameronille tyypilliseen tapaan vielä machompia naisia.
Tarinan käsikirjoitus palvelee aika pitkälle kuvallista kerrontaa näinollen suuria dialogeja tai tunneskalaa ei katsoessa päässyt kokemaan. Tosin moista en kyllä tällaisissa elokuvissa yleensä ole jäänyt kaipaamaan (Tuoreessa muistissa on vielä Ang Leen syvällinen tutkielma aiheesta Hulk -vihreä mies) joten eipä asia haittaa. Pääasia, että katsottavaa riittää ja päätä ei liikaa rasiteta, koska nupilla on ihan tarpeeksi prosessoitavaa Cameronin kuvallisessa ilotulituksessa.
Leffasetä tykkäs vaikka ei Avatar Cameronin parhaimpia leffoja olekaan. Huomattavasti mieluisampi kokemus kuin Chinese Democracy jota hinkattiin yhtä hartaasti kasaan vai liekkö kestänyt vielä pidempään.... Viihtymiseen tarkoitettu leffa mikä minusta ainakin on leffojen pääasillinen tehtävä.
Leffasetä
Itse en pahvispeksit päässä ole kyseistä leffaa nähnyt joten sen 3-d elämyksen arvioiminen jääköön tuonnemmaksi. Mutta ihan karvalakkinakin katsottuna Avatar on aika pitkälle sellainen mitä moni Cameronin leffoja aiemmin katsonut on odottanutkin. Jumalattoman komea, jumalattoman pitkä, jumalattoman kallis ja jumalattoman pahvisilla hahmoilla eteenpäin ryskyvä tarina halvaantuneen merijalkaväen sotilaan vaiheista Pandora nimisellä planeetalla(vai oliko se nyt sen ison sinisen pallon kuu..??)
Juonta ei nyt ryhdytä spoilaamaan, mutta perusmeininkinä on pahat ihmiset koneineen vs smurffienvärinen Na´vi - kansa joka elelee sopusoinnussa Pandoran luontoäidin kanssa. Tämän kaiken keskelle tupsahtaa Jake Sully (Sam Worthington), vyötäröstään alaspäin halvaantunut merijalkaväen mies, joka perii kuolleen veljensä paikan planeettaa tutkivan tiederyhmän jäsenenä. Jake saa homman Avatar-kuskina eli ohjaa Na´vien näköistä sijaisvartaloa ajatuksen voimalla, näin karkeasti sanottuna. Tiederyhmän tarkoituksena on löytää sopusointu Na´vien ja siirtomaameiningillä remuavien ihmisten välillä. Siinä sivussa Jake heittää kuutamokeikkaa merijalkaväelle scouttaamalla natiivien heikkouksia sotapojille. Asiat tietysti johtavat toiseen ja loppupeleissä käsissä on ilmiriita jossa Sullyn on valittava puolensa. Matkalle mahtuu komeaa toimintaa, Sigourney Weaver, militarismiä, puunhalailua, romantiikkaa, ahne yrityspomo, machoja miehiä ja Cameronille tyypilliseen tapaan vielä machompia naisia.
Tarinan käsikirjoitus palvelee aika pitkälle kuvallista kerrontaa näinollen suuria dialogeja tai tunneskalaa ei katsoessa päässyt kokemaan. Tosin moista en kyllä tällaisissa elokuvissa yleensä ole jäänyt kaipaamaan (Tuoreessa muistissa on vielä Ang Leen syvällinen tutkielma aiheesta Hulk -vihreä mies) joten eipä asia haittaa. Pääasia, että katsottavaa riittää ja päätä ei liikaa rasiteta, koska nupilla on ihan tarpeeksi prosessoitavaa Cameronin kuvallisessa ilotulituksessa.
Leffasetä tykkäs vaikka ei Avatar Cameronin parhaimpia leffoja olekaan. Huomattavasti mieluisampi kokemus kuin Chinese Democracy jota hinkattiin yhtä hartaasti kasaan vai liekkö kestänyt vielä pidempään.... Viihtymiseen tarkoitettu leffa mikä minusta ainakin on leffojen pääasillinen tehtävä.
Leffasetä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)